19.2.2026

Asiakastarina: Accuphase A-80 päätevahvistin

Accuphase A-80: häkellyttävän hyvä

Tammikuun ensimmäiset päivät toivat mukanaan pakkasen sekä myöhäisen joululahjan Yokohamasta, kun maahantuoja Kruunuradion auto kurvasi pihaan kyydissään Accuphase A-80 -päätevahvistin. Nokkakärryt tulivat tarpeeseen, kun 50-kiloinen laatikko siirtyi sisätiloihin suojaan lumisateelta. Älykkään paketoinnin ansiosta vahvistimen purkaminen laatikosta onnistuu yhdeltäkin henkilöltä, mutta 45 kilon elopaino kysyy malttia, rauhallisia liikkeitä ja tervettä selkää. Riskejä karttava hifisti pyytää apua myyjäliikkeeltä tai kutsuu paikalle luotettavan sukulaisen tai tuttavan, jolloin päätevahvistimen liikuttelu sujuu kätevästi etu- ja takaosan kahvoista.

A-80 on Accuphasen A-luokkaisten stereopäätteiden kärkimalli, jonka tekniset ratkaisut ammentavat valmistajan 50-vuotistaivalta juhlistavasta A-300-mallista. Jatkuvaa tehoa on tarjolla maltilliset 65 wattia kahdeksaan ohmiin, ja antoteho tuplaantuu impedanssin puolittuessa. Accuphasen tutut ja pitkään hiomat tekniset ratkaisut, kuten rinnakkaiset jännitevahvistuspiirit (multiple circuit summing) sekä virtatakaisinkytkentä lupaavat paitsi korkeaa suorituskykyä myös luotettavaa ja pitkäikäistä toimintaa. Tätä tukee myös reilusti mitoitettu jäähdytysripojen patteristo, jonka myötä korkean bias-virran A-luokkainen pääteaste pysyy lämpötilaltaan kurissa. Toteutuksen viesti on selvä: nyt haetaan laatua, ei määrää. Päätevahvistimen mekaaninen viimeistely on vakuuttavan virheetön, ja fyysinen olemus on merkille ominaisesti ylevä juhlavan hillityllä tavalla. Ei nitinöitä, epätasaisia saumoja, notkuvia liittimiä tai hurisevia muuntajia, vaan loppuun asti mietittyjä ratkaisuja ja korkeimman luokan insinöörityötä termin parhaimmassa merkityksessä. Erityismaininnan saavat poikkeuksellisen suuret ja jämäkät kaiutinliittimet, joiden järeys hakee vertaistaan.

A-80 sai palautua pakkasesta yön yli ja siirtyi osaksi laitteistoa, jossa ovat entuudestaan Accuphase DG-68 DAC-huonekorjain, C-2900-esivahvistin ja Audio Physic Midex -lattiakaiuttimet. Kaapelointi on amerikkalaisen Cardasin valikoimasta, ja linjatason signaali siirtyi laitteiden välillä balansoituna.

Ensimmäisten kuuntelutuntien aikana varovainen tunnustelu vaihtui hämmentyneen epäuskon kautta lapsenomaiseen intoon. A-80 on nimittäin kokonaisvaltaisen hyvä tavalla, jolle on vaikea tehdä sanoin oikeutta.

Heti kärkeen kuuntelumuistiinpanoihin kirjautui maininta äänen erinomaisesta dynamiikasta. A-80 on dynaamisesti elävä ja nopealiikkeinen, sortumatta kuitenkaan liialliseen kireyteen tai kipakkuuteen. Tähän liittyy rytminen jämptiys ja oikea-aikaisuus, jossa aika-akselin tapahtumia on erinomaisen helppo seurata. Dynaamisuuden taustalla on voimallinen basso, jossa hienosti iskua, massaa, tekstuureja ja artikulaatiota. Accuphasen lupaus korkeasta vaimennuskertoimesta on helppo allekirjoittaa kuulonvaraisesti, sillä A-80:n komentamana bassoalueen atakki syttyy ja sammuu salamannopeasti. Marcus Millerin slap-basson taituruus välittyy hienosti, ja alakerran selkeys, sävykkyys ja seurattavuus ovat parhaita kuulemiani.

Ryhdikäs ja dynaaminen basso luo perustan, jonka päällä A-80:n keskiäänialue loistaa. Elintärkeä 250 Hz – 4 kHz soi avoimesti, erottelevasti ja sävyiltään rikkaana, mikä tekee etenkin akustisen musiikin kuuntelusta nautinnollista. Äänessä on vahva läsnäolon tuntu, ja A-80 välittää pienimmätkin nyanssit solistin fraseerauksessa vaivatta. Mikä tärkeintä, Accuphase ei alleviivaa tai korosta ääriviivoja luonnottomasti, vaan nivoo kokonaisvaltaisen uskottavan kudelman. Tom Waitsin Mule Variationsilla kuuluu eletyn elämän rosoisuus, viski ja tupakka. Lähimikitetyllä Take It With Me -tunnelmoinnilla Waitsin tuhina ja liikehdintä välittyvät luontevana osana intiimiä kokonaisuutta.

Pianon ja jousi- ja kielisoitinten sävykkyys toistuu luontevuudella, jonka olen aiemmin yhdistänyt lähinnä sinne, missä jännitevahvistus tapahtuu tyhjiöputkien eikä transistorien välityksellä. A-80 viittaa kintaalla moisille ennakkoluuloille ja tarjoilee harmonisesti rikasta ja aidonoloista soitantaa, oli kyseessä akustinen tai sähköisesti vahvistettu instrumentti. Ja mikä parasta, A-80 tekee sen ilman rajoitteita musiikkilajien suhteen. Anne-Sophie Mutterin Lord Dunn-Raven Stradivarius soi uljaan voimallisesti, siinä missä Stevie Ray Vaughanin Stratocaster säilyttää räyhäkkään aggressiivisuutensa. Levy toisensa jälkeen A-80 vakuuttaa, kaivaa tutuilta levyiltä uusia nyansseja ja tekee oikeutta soiton taituruudelle.

Luonnollinen diskantti kilahtaa aidoin sointivärein. Säihkettä ja ilmaa on omaan korvaani riittämiin, mutta ylimmän rekisterin paletti on ehkä hitusen kallellaan sinne, missä ilta-aurinko helmeilee kultaa laineilla. A-80 on tässä suhteessa korvanmyötäinen ja tasapainottaa tyylikkäästi ylimmän rekisterin analyyttisen läpivalaisun ja toisaalta kokonaisvaltaisen kuunneltavuuden. Symbaaleissa ja kielisoittimien ja puhaltimien yläalueella on sekä erottelua että soinnin kauneutta. Riipiväksi meno ei ylly koskaan, ellei äänite ole tarkoituksellisesti niin viritetty. Tälläkin osa-alueella Accuphase osoittaa kypsyytensä, eikä lähde hötkyilemään vaan tarjoilee luontevan hallittua ja tasapainoista soitantaa.

Äänikuva on iso, vakaa ja hienon kerroksellinen. A-80 välittää äänityksen ambienssin vaivatta, oli kyseessä studiossa rakennettu tai paikan päällä taltioitu tila. Bill Evans Trion Sunday at the Village Vanguard sykkii läheistä klubitunnelmaa, ja soittajien välinen tila ja toisaalta yleisön äänet hahmottuvat uskottavasti. Yleisön puhjetessa taputtamaan on kuuntelutuolissa helppo yhtyä aplodeihin.

Kokonaisuutena Accuphase A-80 on häkellyttävän hienosti soiva päätevahvistin. Sen toistossa on poikkeuksellisen onnistunut yhdistelmä erottelun tarkkuutta, dynaamisuutta, luonnollisia sointivärejä ja musiikkia palvelevaa kuunneltavuutta. A-80 on musiikkilajien suhteen kaikkiruokainen ja yhtä lailla kotonaan metallimusiikin nakuttavan tuplabasarin kuin Bachin sonaattien parissa. Tämä sinänsä on jo kumarruksen arvoinen saavutus, johon harva vahvistin aidosti pystyy. A-80 on yhdessä hetkessä ylevän elegantti, toisessa iskevän ronski ja tarjoilee terästä tai samettia äänitteestä riippuen.

Accuphasen tapauksessa laadulla on hintansa, ja A-80:n kohdalla vakavan harrastajan kukkaro kevenee karvan alle kaksikymmentä tuhatta euroa. Olisi todellisuudesta vieraantunutta väittää, etteikö summa ole millä tahansa mittarilla paljon rahaa, ja monen harrastajan ulottumattomissa. Hankintahinta on moninkertaisesti enemmän kuin mitä monet investoivat koko laitteistoonsa. Kuitenkin toivoisin, että kaikilla hifistä kiinnostuneilla olisi mahdollisuus kuulla A-80:tä ja kokea, miten huikeita elämyksiä se voi tarjota. Sen kokonaisvaltaista laadukkuutta on vaikea pukea sanoiksi. DG-68-C-2900-A-80-laitteiston välityksellä musiikin kuuntelu on ylevä ja liikuttava kokemus. Aina mielenkiintoinen, aina puhutteleva, aina uskottava. Laadukkuudessaan jopa mykistävä.

Omalla kohdallani A-80:n hankintaan kulminoituu matka, joka alkoi 90-luvun loppupuolella, kun näin ja kuulin Accuphasen laitteita ensimmäistä kertaa maahantuojan myymälässä Liisankadulla. Silloin, aikuisuuden kynnyksellä ja taskut tyhjinä, sielussa liikahti tavalla, joka jätti pysyvän muistijäljen. Nyt, noin 29 vuotta myöhemmin, ympyrä on sulkeutunut.

Ajankohtaista

Katso kaikki tiedotteet

Uutiskirje

Facebook

Liity ystäväksemme Facebookissa!

Asiakastarina: Accuphase A-80 päätevahvistin

Accuphase A-80: häkellyttävän hyvä

Kruunuradio Oy

Verkkokauppa